7/27/2014

Insta-summer, weeks 27, 28 & 29



1. Tammerfesteille menossa. Hirvitti ihan ajatella, miten vuosi on kulunut niin nopeasti. Viime vuonna näihin aikoihin asiat muuttuivat lopullisesti ja tässä sitä ollaan.. Mihin katosi kokonainen vuosi?
2. Elämän ensimmäinen snapbacki ja istuu kivasti päähän. Varmaan ainoa lakki, joka sopii mun päähän! Käytiin MP:n kanssa kiertelemässä Ideaparkissa ja New Yorkerista löysin tuon..




3. Siskon tuliaiset Italiasta. Kasassa oli mm. Italian Vogue, pastaa, kynsilakka ja sipsejä.. Kaikki herkut gluteenittomana!
4. Pari viikkoa sitten matkustin junalla MP:n luokse Jyväskylään. Aiemmat kokemukset Jkl:stä eivät olleet kummoisia, mutta tällä kertaa saatoin jopa vähän tykätä kaupungista. Ehkä hyvä seurakin vaikutti mielipiteen muuttumiseen. Sain paikan Duetto Plus vaunusta ja en voi kuin kehua. Mukavat tuolit, siisti ja hyvin ilmastoitu vaunu.



5. Ne harvat vapaapäivät vietin kotosalla koirapaita päällä hengaillen. Siivoamisen ja muiden tylsien velvollisuuksien jälkeen kävin lähirannalla ottamassa aurinkoa. 
6. Tässä lähiaikoina on tullut pyöriteltyä fiiliksiä vähän kaiken suhteen. Koulun, miesten, oman hyvinnoinnin yms. Vaikea tällä hetkellä sanoa, että antaako enää kukaan mulle juuri sitä hyvää fiilistä. 

7/25/2014

Baby blue inspiration




All pics; www. weheartit.com

Tähän on siis päättynyt kymmenen vuoden vihasuhde vaaleansinistä väriä kohtaan. Lapsena lempivärini oli vaaleansininen ja sen värisiä vaatteita oli kaapit täynnä. Muistaakseni, joskus yläasteella sain totaalisen yliannostuksen tästä väristä ja aloin inhota sitä kaikissa muodoissaan. Tummansininen on kuulunut aina vaatekaappiini, mutta vaaleansininen on pysynyt vuosia poissa.

Tässä on iltaisin tapana selata kaikenlaisia trendisivustoja, muoti ja sisustusblogeja. Kaikissa näissä on selkeästi nähtävissä vaaleansinisen paluu ja olen näiden myötä siedätyshoitanut silmiäni. Ensimmäinen vaaleansininen hankintani on kynsilakka. Sisko toi Italiasta palatessaan vaaleansinisen Kikon kynsilakan. Ajattelin lähestyä pelkoani hitaasti ja pienin, vaaleansinisin annoksin.

7/23/2014

Outfit 17/7/14 - Day off



Ainoan järkevän vapaapäiväni hengailin kotona siivoillen. Tuntuu, että käytän aina vapaapäivät vain siivoamiseen ja pakollisten hommien hoitamiseen. Hengailin aamupäivän istuen vessassa puunaten kaakeleiden rakoja ja tyhjensin lattiakaivoa. Eikö näitä hommia voisi delegoida jollekin muulle? Ei siinä etteikö multa löytyisi selkärankaa kaivella inhottavaa karvakasaa lattiakaivosta. Olisi aika hienoa, jos jonain päivänä olisi varaa palkata assistentti tai kodinhoitaja tekemään nämä vähemmän tärkeät asiat. Vapaapäivät käyttäisin vain lepäämiseen ja kaiken kivan puuhasteluun!




Hain ennen siivousurakkaa kaupasta pesuaineet ja vähän herkkuja antamaan puhtia tähän loppumattomalta tuntuvaan projektiin. Putkireiskaa, kalkinpoistoa, mäntysuopaa ja juuriharja. Tykkään ostella pesuaineita ja paras tuoksu on mäntysuopa. Näin voi vaan kuulla varmasti maalla kasvaneen suusta. Mäntysuovan tuoksusta tulee mieleen mummola ja mattojen pesu. Hassua, että jotkut pienet asiat vaan tekevät olon niin kotoisaksi. Pienet rutiinit, tuoksut ja esineet.. Onko muita hassuja joille mäntysuopa tuo kotoisan olon?




Löysin H&M:n alesta tuon harmaan collegepaidan ja se päällä olen nyt hengaillut kotioloissa. Tosi epätyypillinen ostos mulle, mutta en vaan voinut vastustaa tuota naurettavaa otusta ja löysää mukavaa kotipaitaa. Kotipaitoja multa löytyy kyllä joka lähtöön. Isoja miesten sekä naisten t-paitoja, toppeja, muutama huppari ja kauluspaita. Ostin Italiasta Benettonilta uudet collegehousut ja niille piti saada kaveriksi paita. Tekosyitä löytyy aina, eikös näin?




Nyt on asunto puhtaana ja voi vaan nauttia olostaan. Kehtaa taas kavereitakin kylään pyytää! Sain lahjaksi ruusukimpun jonka sijoitin tähän ruokapöydälle. En ole vieläkään löytänyt mieleistä työpöytää itselleni niin kotitoimisto pyörii tässä ruokapöydällä. Multitasking taitaa olla mun bravuuri nykyään, ruokailu ja työskentely saman pöydän ääressä. Tällä kertaa pöydällä oli vain kalenteri ja muutama Italian Vogue. Harmittelin, että vuosi on kulunut nopeasti ja joudun ostamaan perjantaina uuden kalenterin.. Mitäs jos en olekaan valmis siirtymään uuteen ja tyhjään kalenteriin? Uusi kalenteri enteilee liikaa syksystä ja kesääkin on vielä jäljellä. Mahdollisuus rakastua ja antaa itselleen mahdollisuus nauttia elämästä.

Taitaa mennä tämä työputki taas vähän yli, koska rauhoittuminen tuntuu mahdottomalta. En ole oikein saanut untakaan muutamaan yöhön kun olen ollut stressaantunut.. Erilaiset asiat täyttävät pään iltaisin ja nukahtaminen tuntuu mahdottomalta. En ole kiinnostunut ottamaan unilääkkeitä tai melatoniinia, tähän mennessä kupillinen teetä on rauhoittanut mielen.




Tänään tajusin, että oon saanut aika kauniin kevyen rusketuksen. Kuvissa se näytän enemmänkin keitetyltä ravulta, mutta oikeasti olen ihan hauskan ruskea. En ole ehtinyt monenakaan päivänä ottaa aurinkoa, että tuo on ihan muutaman tunnin makoilun tulos. En edes muista koska olisin viimeksi ollut näin ruskea! Keliakia diagnoosin myötä ihokin on parantunut ja nyt värikin tuntuu tarttuvan pintaan paremmin. En palakaan enää niin herkästi kuin ennen, hieno homma! Olen käyttänyt suojana aurinkoöljyä kertoimeltaan kuusi, enkä ole siltikään palanut. Myönnän myös, että olen saattanut läträtä itseeni vauvaöljyä ja se taas on houkutellut pieniä ötököitä iholle. Heitin vessan kaapeista kasan itseruskettavia touhuja roskiin, koska luonnollinen rusketus on aina kauniimpi kuin purkista otettu. Talvella voisin ylläpitää tätä väriä solariumissa, etten pääse ihan aneemiseksi muuttumaan.

Vapaapäivinä mut voi bongata rannalla ottamassa aurinkoa, entäs te muut? Mitä teette vapaapäivinä?

7/21/2014

Cause we're never getting old..



Nyt on jo kesäloma puolessa välissä ja alan taas panikoida. Paniikki siitä, että en ehdi tehdä ja nähdä kaikkea mitä haluan. Toisaalta olen arkena ja joskus viikonloppuisinkin töissä niin koska mä ehtisin mennä ja tehdä? Tänä kesänä haluan ehdottomasti vielä käydä Tallinnassa T:n luona ja suunniteltiin myös Powerparkin reissua, mutta se varmaan saa nyt luvan jäädä. Samanmoinen paniikki iski mulle tasan vuosi sitten ja siitähän se selkäranka repesi irti mun selästä. Noin kuvauksellisesti, musta tuli villi ja ai, että sitä päätöntä menoa. En kyllä kadu sitä, että olin kerrankin elämässäni saamaton. Tavallisesti kun olen aina niin skarppina ja tietoinen maailmanmenosta, että oli hyvä heittää aivot narikkaan hetkeksi.

Kouluun ja arkeen paluu viime syksynä olikin tuskallista ja tein asioita joita en yleensä tee. Lintsasin tunneilta ja luennoilta, minä joka olen tunnollisen oppilaan perikuva joka tekee ylimääräistäkin hyvän arvosanan eteen. Nyt vanhat tutut, jotka lukevat tätä niin ajattelevat että eihän tuo yläasteella muuta tehnyt kuin riehunut. Totta tuo, enkä ala sitä kieltämään, mutta nykyään kuljen kalenteri kädessä koulussa ja hikaroin. Niin ne ihmiset muuttuvat ajanmyötä.



Pics; classy-inthecity.com
Loppu kesän ja alku syksyn suunnitelmat tosiaan muuttuvat aika radikaalisti. Erilaiset fiilikset täyttävät mielen, jännitys, onnellisuus ja samalla ahdistus tulevasta. Vähän on hurjaa tunteiden vuoristorataa nyt, nollasta sataan hyvän ja huonon välillä. Saa nähdä miten tämäkin järjestely toimii, ainakin toistaiseksi vielä jaksaa hymyilyttää. Tulisen luonteen vuoksi en malttaisi istua paikallani edes yhtä päivää. Aina pitäisi olla menossa pää kolmantena jalkana, koska haudassa ehtii sitten levätä. Miten suurta kärsivällisyyttä multa nyt kysytäänkään asioiden suhteen. Ylitin itseni senkin puoleen, että koko viime viikon siivosin asunnon lattiasta kattoon. Yleisesti koti on aina siisti, mutta nyt tein sitten perusteellisen siivouksen ja tyhjensin vaatekaapista taas niitä käyttämättömiä yksilöitä kirpparikassiin. Ikkunoiden pesun jätän elokuun loppuun kun jään töistä lomalle. Muutin nykyiseen asuntoon viime marraskuussa ja siitä lähin olen haaveillut ikkunoiden pesusta. Myös auton sisäpesu odottaa tekijäänsä. Auton kunnostus ylipäätään odottaa, jarruremontti, öljyjen vaihdot sun muut pikku askareet.

Hirvittävän pitkä lista erilaisia askareita ja töitä jotka on saatava tehtyä ennen syyskuun alkua. Mieli tekisi vain paeta taas ulkomailla, karkuun arkea ja velvollisuuksia. Antakaa mulle yksi viikonloppu kaukana Tampereelta ja näistä seinistä jotka muistuttavat mua arjesta? Saa hakea, moottoripyörällä mieluiten. Enpä ole koskaan sellaiseen kyytiin päässyt, niin sen voisin vielä tänä kesänä kokea.

7/18/2014

Outfit 13/7/14 - H&M dress and lace sunshade






Mua pyydettiin mukaan lyhytelokuvaan ja suuresta mielenkiinnosta sitten lähdin mukaan, vaikkei elokuvien tekemisestä olekaan kokemusta. Olen ollut vain valokuvissa ja on jännittävää nyt nähdä, että oliko esiintyminen ihan tönkköä ja kamalaa. Pessimisti ei pety, eihän? Yritin kuitenkin parhaani ja ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen.

Puvustuksesta ja stailauksesta huolehdin minä, mutta kampauksen toteutti Essi LookLikesta. Kampaus ei kuvissa nyt ole edukseen, mutta edessä on pienempi letti ja isompi letti takana kiertää pään kruunun tavoin. Kuvauspaikalla lisäiltiin hiuksiin päivänkakkaran tapaisia valkoisia kukkia. Kampaus pysyi koko päivän loistavasti kuosissa, jopa sadekohtausten jälkeen hiukset olivat niin hyvät, että illalla menin samalla kampauksella Klubille.






Lyhytelokuvan osa jossa esiinnyn, kuvattiin Pälkäneellä ohjaajan ja kahden assistentin voimin. Illemmalla paikallisen VPK:n pojat tulivat tekemään meille sadetta. Postauksen kuvat on otettu juuri ennen sadekohtausten kuvaamista, koska niiden päätyttyä olinkin sitten läpi märkä. Yksi huikeimmista kokemuksista tänä kesänä, seistä keskellä (ohra?) peltoa tehdyssä sateessa.

Kokemuksena arvokas ja kehitin tässäkin osaamistani monellakin osa-alueella. Eihän näistä projekteista tiedä vaikka niistä poikisi jotain suurempaakin!





Asukuvat; Jenni Repo

Dress / H&M
Silver bracelet / Thomas Sabo
Sandals / OIS
Lace sunshade / Ebay

7/16/2014

It's not selfish to love yourself.



En lähes tulkoon koskaan kirjoita tänne mitään henkilökohtaista, koska yritän vaan välttää turhaa vääntämistä. Mun jutuista väännetään jo ihan tarpeeksi ja viime kesäisen eron myötä jotkut joita luulin kavereiksi otti jalat alleen. Syyksi olen kuullut vaikka mitä hulluimpia juttuja ja pelätään, mm. että menisin pilamaan parisuhteita. Hmm, enpä ole koskaan ottanut varattua enkä kyllä mene nytkään, sen verran kunnioitan toisia ihmisiä. Olen huomannut myös, että joitain ihmisiä suorastaan ärsyttää mun kuvat ja päivitykset somessa. Niistä vedetään herne nenään ja mumistaan omalla seinällä kuvin ja muiden lässytysten avulla ns. anonyymisti eikä tulla sanomaan suoraan. Mä en sille voi mitään, jos mun elämä nyt sattuu olemaan hauskaa ja valoisaa. Mä olen tehnyt valintani asua yksin, olla tekemättä lapsia nuorena ja teen lujasti töitä plus opiskelen.

Vielä kun asuin kotona, toivoin kovasti, että jonakin päivänä asun yksin, opiskelen mieluisaa alaa ja teen töitä samalla. Asuin viisi vuotta avoliitossa, enkä vaihtaisi tuosta päivääkään, mutta nyt olen onnellinen omassa pienessä asunnossani. Asunto on juuri sellainen kuin olen aina halunnut, vaikka sisustaminen onkin vielä vaiheessa. Käyn töissä H&M:llä ja tykkään siitä, vaikka onhan sielläkin huonot päivänsä. Mulle tarjoutuu usein myös erilaisia hyvinkin mieluisia projekteja, kuten mallin keikkoja ja nyt on tulossa yksi elokuvaprojektikin. Mä olen itse itselleni nämä ovet avannut ja parantanut omaa elintasoani, tähän on jokaisella mahdollisuus siellä ruudun takana. Ei se oma elämä toisten tekemisiä kyttäämällä ja märehtimällä parane. Joskus nuorempana sitä itsekin toki sorruin kateuteen ja marisemaan kuinka toisilla on jotain mitä itselläni ei ole. Sitten heräsin siihen ajatukseen, että miten voisin saada samaa tai sitä mikä tekee mut onnelliseksi? Olenko onnellinen näin vai onko asioita joita ehdottomasti tarvitsen onnellisuuteni eteen? Kannattaa pysähtyä miettimään omaa elämää ja keinoja joilla voisi parantaa sitä, eikä murista muiden elämästä.

Ylempi kuva nyt ei varsinaisesti pidä paikkaansa, koska mä en ihan konkreettisesti vihaa ketään. Mä lähinnä olen turhautunut joihinkin ihmisiin ja niiden käytökseen mua kohtaan. Myönnän, etten ole todellakaan helpoin ihminen ja olen todella vaativa itseäni ja kavereitani kohtaan. Mä vaadin ääretöntä luottamusta ja käytöstapoja kavereiltani, vaikka eihän nyt aina tarvitse osata käyttäytyä. En minäkään aina jaksa käyttäytyä fiksusti ja on vapauttavaa välillä vähän pelleillä. On osattava heittäytyä, mutta samalla pidettävä asiat tärkeysjärjestyksessä.
Luottamus on yksi tärkeimmistä asioista jota varmasti jokainen vaatii kavereiltaan. Mulla on ehkä noin 3 tai 4 niin hyvää ystävää, joille kerron pahimmatkin salaisuudet. No, ei nyt sentään niitä pahimpia, ne mä pidän vain omana tietonani!




Toinen mikä saa verisuonet päässä nykimään on muka kaverit jotka haluavat tietää elämästäsi kaiken vain puhtaan uteliaisuuden takia. Ihmiset joista et muuten kuule yhtään mitään, mutta kun sulle tapahtuu jotain jännää niin ne haluaa tietää pienimmätkin yksityiskohdat. Tai toinen vaihtoehto on se, että ne ottaa suhun yhteyttä kun haluavat purkaa sulle sydäntään ja murheitaan. Kun olisi sun vuoro puhua omasta huonosta olosta näille kavereille, ne vain vastaavat aijaa tai onpas kurjaa, sitten jatkavat oman asian selostustaan kuin ne olisivat maailman ainoita ihmisiä joilla on vaikeaa. Tämä pistää kyllä niin hermojen päälle, että enpä nyt keksi mitään pahempaa. Pahempaa voisi olla töissä lattialle pissanneet pikkulapset joiden vanhemmat karkaavat siivousvastuusta. Sitten siinä siivoat muiden jälkiä, vaikkei se ole sun lapsesi tai kuulu sun työnkuvaan. Periaatteessa vähän sama toistuu näiden kavereiden kanssa, saat kuunnella niiden sotkuja ja usein auttaa niitä siivoamaan niitä. Vastapalvelusta ei kuulu eikä näy, ei tämä ole todellista ystävyyttä.

Mulle ystävyys on sitä, että autetaan toista vaikeina hetkinä, tuetaan ja kuunnellaan. Tämä tuki on molemmin puolista ja voit hädän tullen luottaa siihen, että toinen tosiaan auttaa sua eikä vastaa kylmästi vain "no onpas kurjaa". Ystävän kanssa jaetaan hyvät sekä huonot hetken, ystävä ei ajattele susta pahaa vaikka välillä paheksuukin huolehtivalla tavalla tekojasi ja valintojasi.

Mä arvostaisin suuresti, jos ihmiset joiden takapuolta mun tekemiset kovasti kutittavat tulisivat juttelemaan niistä ihan suoraan. Mikä mun tekemisissä ärsyttää? Mä en ole vihainen, vaan arvostaisin jos uskallettaisiin puhua näistä asioista suoraan. Olipas puhdistava avautuminen, tuli heti parempi olo! Koitetaan selvittää yhdessä, miten saadaan sunkin elämä kuntoon! ;)


Vielä arvon Diktaattorimies Spektiä lainatekseni Kaikki kaavoihin kangistuneet ja lannistuneet
voi keittää iltapäiväteet ja pahottaa rauhassa mielensä, kun mä nauran vieressä."

7/14/2014

I'll make it like your birthday everyday!

Grazie a tutti per magnifico compleanno!

Onpas taas laadukasta kasvokuvaa musta. Vietin ensimmäisen kerran synttäreitä Italiassa 24 vuoteen. Uusille tyypeille tiedoksi, että olen syntynyt Sisiliassa ja puhun italiaa toisena äidikielenä. Synttärit vietin kahdessa eripaikassa ja istuin junassa neljä tuntia. En ehkä ihan kuvitellut olevani näin oloissani, koska harvoin edes juon. Saavuin junalla Pisasta Lodiin illalla, jossa täti ja setä olivat vastassa pikku paniikissa. Juna oli myöhässä melkein tunnin, mutta mitäs muuta voi italialaisella elämäntyylillä odottaa kuin hitautta?

Joka tapauksessa, setä meinasi jo soittaa poliisit mua hakemaan kun epäili, etten olekaan noussut junaan. Mahtavaa, mutta oli hyvä palata rannalta takaisin kotiin. Raahasin tavarat omaan huoneeseeni ja aloin vaihtaa vaatteita. Soitin vielä kerran MP:lle, joka oli varmasti sadas kerta sen päivän aikana. Nyt sitten kauhulla odotan puhelinlaskua, iiks. Laskeuduin alakertaan ja siellä mua odotti koko perhe kakkuineen ja lahjoineen. Kieltämättä olin ruveta itkemään ilosta, koska sain viettää synttärit mulle tärkeiden ihmisten kanssa. Ennenkuin kiusaatte mun synttärikakkua rumasta ulkomuodosta, puolustelen sitä sillä, että sen piti olla gluteeniton ja olin kind of valinnut tuon kakun aiemmin, koska sen sisällä oli pähkinäsuklaata. Hyvää kakkua oli vaikka ei mitenkään hieno ollut ulkoa. Upeinta oli ehdottomasti nuo numerokynttilät! Vitsailin, että noitahan voi käyttää viiden vuoden päästä uudestaan kun serkku täyttää 42v, hehe.

En todellakaan odottanut saavani lahjoja, koska mua lahjotaan tuolla ollessani aina ihan liikaa. Täti oli silti muistanut mua pienillä, mutta niin mieluisilla jutuilla. Sain hopeisen ranneketjun, jossa roikkui pikkuisia elefantteja ja kauan jo haluamani sitruunakuvioisen pöytäliinan. Nyt toki ihmettelette, että kuka nyt haluaa sitruunapöytäliinaa lahjaksi? No minä, koska se sopii mun keittiöön ja tuo Sisilian mieleen. Mulla on keittiössä jo sitruunapyyhkeet ja sitruuna tyynyt, niin miksei vielä sitruuna liinakin? Parasta. Toiset toivoo merkkilaukkuja ja minä pikkujuttuja. Toisen lahjan, ehkä se parhain oli kun MP tuli mua kentälle vastaan ja jäi hengaamaan mun luokse varmaan kahdeksi viikoksi..

Voisinpa viettää synttärit aina noin, ilman oloja kylläkin.  Onnellinen ihminen kiittää ja kuittaa!

7/12/2014

I can see the sands on the horizon, every time you are not around.



Mulla oli maanantaina vapaata ja aamulla kävin kaverin seurana katsomassa yhtä asuntoa. Oli niin törkeän hiostava ja kuuma ilma, että oli pakko jotenkin jäähdytellä. Suuntasin Typsyn perässä Rauhaniemen kansankylpylään uimaan. Ensin luulin, että vesi oli mukamas kylmää, mutta se olikin oikeasti ihan jäätävää. Yksi hyppy riitti, ehkä se vesi sitten lämpenee vielä tänä kesänä. Italiassa totuin sellaiseen mukavan raikkaaseen meriveteen, mutta tää järvivesi on liian raikasta mun makuun. Avantouintia kokeilin kerran, enkä pitänyt siitä tunteesta mikä sieltä jäi moneksi tunniksi.

Ollaan tosiaan jo heinäkuussa ja eilen illalla aloin ajatella millaista oli tasan vuosi sitten. Aika on kulunut uskomattoman nopeasti ja olen vuoden päivät jo kohta ollut enemmän ja vähemmän vapaalla jalalla. Vuosi sitten näihin aikoihin alkoi kova bailuputki ja sitä kesti sitten syyskuun loppuun asti. Paljon uusia ja kivoja ihmisiä tuli tavattua, enkä ole katunut eropäätöstä vielä. Rakastan asua yksin ja mennä ilman, että olisin kellekään tilivelvollinen. Tiedä sitä sitten, että osaako tulevaisuudessa tästä rauhoittua. Toistaiseksi mennään kaksisataa lasissa, spontaanisti ja tunteella!
Tällä hetkellä tuo rakkauselämä näyttää aika epäselvältä ja hiljaiselta. Parempi antaa ajan kulua ja katsoa tuleeko mistään mitään. Täällä blogin puolella kummasti on tullu useita anonyymejä kyselemään parisuhde statusta ja voin sen verran valaista, että vapaa, mutta ei kiinnostunut näkemään uusia tyyppejä. Pysytään vanhoissa tapauksissa, little black book. Hehe.





Kokeilussa oli H&M:ltä viime viikolla ostettu yläosa ja New Yorkerista viime kesänä ostettu alaosa.
On jo tullut tavaksi hamstrata alemyynneistä alusvaatteita ja uikkareita, kun kivoja yläosia harvoin löytyy tarpeeksi isossa koossa. Juuri kyllä tajusin tuossa vaatekaappia siivotessa, että on mulla aika monet uikkarit vaikka olin ensin marissut niiden puutetta. Kaikki tietävät millainen loppu on ahneella?
H&M koot loppuvat kokoon 44 ja sekin tuntuu joissain malleissa tiukalta. Tämäkin homma on mallista riippuva asia. En voi edes katsella yläosia joissa on selässä joku kiinteä lukko, koska isossa koossa aina ympärysmittakin on valtava. On se kumma kun oletetaan, että jos on rintaa siunaantunut niin ympärysmittakin on iso. Kaikki alusvaatteet ja uikkarit saisi osaa Changesta, mutta en ole vielä löytänyt sieltä yksiäkään hyvännäköisiä. Nyt sitten joku halukas ammattilainen alkaa suunnittelemaan tällaisille luonnonoikuille alusvaatteita ja uikkareita, jotka ei näytä mummoilta!

Aurinkoista viikonloppua, pus!

7/10/2014

Insta-summer, weeks 25 & 26



1. Auringonlaskun fiilistelyjä Italiassa. Pysähdyttiin matkalla Pisasta kotiin upealla klubilla juomaan lasilliset viiniä. Terassilla oli valkoisia divaaneja ja tarjolla pientä purtavaa. Upeat puitteet!
2. Väsynyt selfie paluulennolta Suomeen. Nukuin lähes koko matkan ja kulutin puhki kolme biisiä, jotka löytyivät puhelimesta. Olin unohtanut siirtää musiikkia puhelimeen ennen matkaa.. Ostin Benettonilta uudet kuulokkeet ja nämä ovat satakertaa mukavammat pitää päässä pidempiä aikoja kuin korviin tungettavat napit.




3. Palasin töihin juhannuksen jälkeen sunnuntaina. Hiukka oli takkuinen alku ja tein töitä löytääkseni motivaation. Välillä (useinkin..) tässä työssä menee hermot asiakkaisiin, mutta eipähän tule kahta samanlaista päivää. Toki asiakkaankin kannattaa muistaa, että ei myyjäkään jaksa olla iloinen jos saa aina vain kurjaa kohtelua. Ihan pienet sanat ja eleet piristävät ainakin omaa työpäivää. Muistan kun lapsena toivoin pääseväni H&M:lle töihin ja nyt sitä sitten seistään siellä kassan takana.. 
4. Juhannuksen viettoon ajeltiin maalle MP:n kanssa. En nyt menisi kehumaan juhannusta, koska oli kylmä ja satoi. Taisin olla mökin ainoa vesiselvä, koska edellisen viikon synttäriolot vielä kummittelivat takaraivossa. Lauantai menikin sitten mukavammissa merkeissä, ihan rauhassa paljussa rentoutuen ja herkutellen.




5. Juhannuksen jälkeen puhkesi sitten korva sekä poskiontelontulehdus. Lääkärin mukaan tulivat lentokoneesta paineenvaihtelun seurauksena. Viimeksi kymmenen vuotta sitten sairastin korvatulehduksen ja voin sanoa, että aikuisiällä se on paljon kurjempi kuin lapsena. Muutaman antibiootin ja päikkäreiden jälkeen olin jo huomattavasti virkeämpi. 
6. Käytiin tommosen junnun kanssa Sticky Wingersissä siivillä ja ranskalaisilla. Taisi olla eka kerta moneen vuoteen kun söin siipiä. Hauskaa syödä kerrankin rentoa ruokaa eikä aina mitään fiinejä pihvejä.




7. Nyt kaikkien rakastama ja vihaama aihe. Särkänniemen delfinaario. Itse tykkään delfiineistä ja silmät suurina tapitin koko esityksen. Ei delfiinit minustakaan vankeuteen kuulu, mutta mihkäs vankeudessa syntyneet ja eläneet voisi vapauttaa? Näsijärveen vai mereen? Ne kuolevat nälkään tai tulevat muiden elukoiden syödyiksi. Parempi, että nuo yksilöt nyt elävät tuolla elämänsä loppuun ja noiden jälkeen tuskin Särkänniemi hankkii uusia tilalle.
8. Lauantaille sattui aurinkoinen päivä ja lähdettiin käymään Särkänniemessä. Jätettiin auto Hämpin parkkiin ja sieltä oli ilmainen bussikuljetus paikan päälle. Passasin kolme pyörivintä laitetta ja naureskelin vierestä kun juniori meni niihin kidutettavaksi. Tänä kesänä on nähtynä jo Linnanmäki ja Särkänniemi, olisiko vielä mahdollista päästä Powerparkkiin?

7/08/2014

Travelling; Pisa, Tuscany


Ah, niin kaunis ja ihana Pisa! Voin vain sanoa, että Pisa oli matkani ehdottomasti upein kohde. Ennen matkaa, Täti vähän saattoi lannistaa intoani tornia kohtaan, mutta en antanut mielipiteiden lannistaa odotuksiani. G opiskelee Pisassa ja meni illaksi jollekin luennolle. Sain kolmisen tuntia omaa aikaa, kierrellä nähtävyyksiä ja shoppailla. Olin oman tosiaan oman ajan tarpeessa, halusin koota ajatuksia ja tein tuon kolmen tunnin aikana paljon henkistä edistymistä.

Istuin nurmelle katselemaan tornia ja katedraalia. Se teki muhun jotenkin rauhoittavan vaikutuksen. Olisin viihtynyt siinä paikallani vaikka koko päivän. Tunnin istuskelun ja pohdinnan jälkeen harkitsin torniin kiipeämistä. Ihmettelin, että miksei sinne ole jonoa? Kävelin ostamaan lippua ja siellä ymmärsin hyvinkin miksei jonoa ole. Lippu torniin ja katedraaliin maksoi 20 euroa. Huhhuh, passasin kiipeämiset ja säästin parikymppiä parempaan tarkoitukseen.





Kaupungissa suunnistaminen oli suhteellisen helppoa, kun seurasi vain turistimassoja. En ole koskaan ollut kovin rohkea tai hyvä suunnistamaan yksinäni, mutta tällä kertaa päätin uskaltaa. Sain luvan häiritä G:tä jos satun eksymään tai kaipaan neuvoja, mutta yritin selvitä omin päin. Yritin suunnistaa tornilta sillalle ja sen yli kadulle jossa kaikki vaateliikkeet sijaitsevat. Karttaa ei ollut ja nettiä puhelimessa en raaskinut enää käyttää suunnistamiseen. Puhtaalla intuitiolla suunnistin onnistuneesti sillalle ja vilauttelin miehille pitsialkkareita. Tuuli pääsi sillalla yllättämään ja siinä sitten kävi klassisesti..

Kiertelin lähes jokaisen vaate ja kosmetiikka liikkeen, mutta paljoa en silti ostanut. Mangosta löysin raidallisen topin, joka on päällä Volterra postauksessa. Myös Kikon kosmetiikka on hankittu Pisasta ja hankin myös eräälle tärkeälle henkilölle lahjan yhdestä tuoksuliikkeestä. Sisältä hienoimmat liikkeet olivat Zara ja H&M. Ulkopuolelta vanhat rakennukset olivat saaneet sisälleen modernit ja hienot liiketilat. Uuden ja vanhan yhdistäminen oli erittäin onnistunutta näissä liikkeissä.



Kaverikuva tornin kanssa, ehkä vähän tyylikkäämpi kuin ne tyypilliset turistikuvat joissa työnnetään tai pidetään tornia pystyssä. Minä ja hohtavan valkoinen kaverini, jolla on ongelmia tasapainon kanssa. Lainasin G:n aurinkolaseja kun unohdin omani kotiin. Tai oikeastaan vaadin, että saan ne käyttööni siksi ajaksi kun se on luennolla. Vähän astetta erikoisemmat aurinkolasit, mutta valittavana oli joko päänsärky tai nämä. Saan voimakkaasta auringonpaisteesta lähes aina päänsäryn.

Rakastuin Pisaan ja toivottavasti pääsen sinne tulevaisuudessa uudelleen. Näin kaupungista vain pienen osan ja haluan nähdä loputkin. Harkitsen tässä jopa sinne vaihtoon menemistä..

7/06/2014

Insta-summer, week 23



1. Palataan ajassa vielä kesäkuun alkuun. Ihan hirvittää ajatus, että miten paljon asiat ovat muuttuneet kuukaudessa. Vietin ensimmäisiä lomapäiviä jos niitä niiksi voi kutsua. Lopetin Stockmannilla työharjoittelun ja heti siirryin kesäksi H&M:lle hommiin.
2. Jalkapöytään ilmestyi helmikuussa pieni patti ja toukokuun viimeisinä viikkoina se kasvoi halkaisijaltaan lähes 3cm. Kävin lääkärissä näytillä, siellä se todettiin nestepatiksi ja punkteerattiin. Tyhjä patti täytettiin kortisoonilla, jottei se uusisi. Nyt tästä on kuukausi ja patti on lähtenyt taas kasvamaan.. Varaan uuden ajan piakkoin ja saavat leikata sen pois.



3. Äh, kaipaan noita kauniita aurinkoisia päiviä. Käytiin laikunlavan nurmikolla makoilemassa ja nauttimassa ilmasta.
4. Nappasin mummola reissulta mukaani pienen kimpun kieloja. Kielot ovat pionien jälkeen lemppari kukkiani ja joka kevät tuon niitä maalta kotiin. Harmittaa, että näitä kasvaa vain muutaman viikon ajan vuodessa ja tuskin näitä saa mistään kukkakaupastakaan kasvatettuina.




5. Vaikeiden valintojen jälkeen, lähdettiin Tytsyjen kanssa Rosendahlin rantaan ottamaan aurinkoa. Vanhoina ja lihavina syötiin pussi sipsiä, juotiin limsaa ja Empsa toi töistä tullessa purkin Ben & Jerrysiä. Harmittaa kun kesäkuu on ollut niin kiireinen, että ei olla ehditty tyttöjen kanssa nähdä tuon enempää..
6. Näitä iän ikuisia selfieitä, ennen töitä ja töiden jälkeen. Ulos lähtiessä ja kotiin palatessa.




7.  Käytiin Vepsun kanssa Linnanmäellä kesäkuun alussa. Vepsulla oli ilmaisliput ja raahasin vanhan miehen mukanani laitteisiin. Meillä oli sopimus, että toista ei saa painostaa laitteisiin enkä painostanutkaan. Kovan pyörityksen jälkeen poikettiin Jumboon syömään Classic Pizzaan. Annan tälle paikalle täydet kymmenen pistettä, koska palvelu oli loistavaa, valikoimissa oli gluteeniton vaihtoehto ja lopputulos oli erittäin maukas! Vepsun pizza näyttää paljon sivistyneemmältä kuin mun. Valitsin pizzan nimeltä "hangover" joka sisälsi pekonia, salamia, suolakurkkua ja jalapenoja. Älkääs nyt, oikeasti oli hurjan hyvää vaikka yhdistelmä vaikuttaa oksettavalta!
8. Päivän lopuksi mentiin ihastelemaan lentokoneita Helsinki-Vantaalle. Ollaan molemmat suuria lentokone faneja ja oli ihan huippua käydä katselemassa niiden laskeutumista läheiseltä kalliolta. Poikettiin myös Starbuck'sissa nappaamassa kahvit ja mentiin nauttimaan ne lentokentän näköalaterassille. Ihan huikea päivä hyvän ystävän kanssa!



Instagram @stylistdiaries

7/04/2014

Travelling; Volterra, Tuscany






Loma lauantaina ajeltiin Volterraan, koska sääennustus uhkaili sadetta ja viileää. Matkalla vähän ripotteli vettä, mutta perillä oli kaunis auringon paiste. Lauantai piti olla pyhitetty rannalla makaamiseen, mutta enpä vaihtaisi tätä reissua mihinkään.

Volterra on aika pieni paikka ja tuskin kertoo monellekaan mitään. Se sijaitsee Pisan maakunnassa ja siellä on ollut asutusta jo neoliittiseltä kaudelta asti. Ehkä huikein juttu jonka bongasin Volterrasta, että se on esiintynyt Twilight kirjoissa Volturien kotikylänä. Wikipedia ja muut matkailusivustot kertoivat tämän erittäin tärkeänkin infon.









Yksi Volterran kuuluisimpia nähtävyyksiä on roomalaisajan teatteri joka löydettiin vasta 1950-luvulla. Historiasta kiinnostuneena innostun aina paljon kaiken maailman raunioista ja kiven koloista. Tällä kertaa jaksoin vähän kuvatakin paikkoja kun maha oli täynnä herkkuja.

Lounasta syötiin Le Cantine del Palazzo nimisessä ravintolassa. Sanon vain, että täällä jos jossain koin foodgasmin pitkästä aikaa. Alkupaloiksi otettiin juustolautanen, jossa oli mukana erilaisia hilloja ja tryffelihunajaa. Rakastuin tuohon tryffelihunajaan niin, että sain mukaani siitä pienen purkin. Olen kotioloissa syönyt sitä jo ties minkä kanssa! Pääruoaksi molemmat päädyttiin tilaamaan sekoitus erilaisia grillattuja lihoja. Ihan satavarmaksi en mene vannomaan mitä lihaa siinä oli, ainakin nautaa, härkää ja kanaa. Parempia lihoja saa kyllä hakea, makuelämys!
Jälkiruoaksi, oikeastaan juomaksi otin cappuccinon. Syytän tästä kahvin juonnin aloittamisesta ihan näitä kahta italian matkaani. En ole koskaan ennen tykännyt kahvista missään muodossa, mutta nyt olen koukussa. Nyt sitten omaan kaksi pahetta, Colan ja kahvin.











Top/ Mango, Shorts/Zara,  Leather sandals/OIS, Bag/Bershka

Hyvä, että sain G:n ottamaan itsestäni vähän kuvia. Mieluusti kuvaan muita ihmisiä ja maisemia, mutta kuvattavana oleminen on jäänyt toistaiseksi vähemmälle. Loma vaatetus oli aika tavallista ja mukavaa. Lämpöä kuumimpina päivinä oli +36 astetta ja meikkaaminen jäi todella vähälle. Käytin lähinnä vain ripsiväriä ja kulmat ehostin. Kaiken sortin ihomeikki ja luomivärit valuvat pitkin naamaa vaikka kuinka hyvän pohjustuksen tekisi.

Lähes joka nurkalta löytyi jonkinmoinen matkamuisto puoti täynnä mm. keramiikkaa, kortteja ja jääkaappimagneetteja. Yleensä kierrän tällaiset kaukaa, koska en niin välitä tyypillisistä matkamuistoista kotonani. Ostin yhdestä pienestä kaupasta läheltä aukiota pienen käsin kaiverretun keraamisen munan. Muna vaaleanpunainen ja sen pinta on marmoroitu ja lasitettu. Ajattelin sijoittaa sen kirjoituspöydälle, mutta tällä hetkellä se viettää aikaa keittiön pöydällä. Pakko nyt myöntää, kerta pääsin herjaamasta noita mauttomia jääkaappimagneetteja niin löytyy niitä minunkin kaapista. Sain tädiltä Italian ja Pisan kaltevan tornin magneetit, eikä niitä nyt voi kaapin kätköihinkään laittaa. Olkoot sitten mauttomat, mutta tunnearvo.













Kaupunkiin noustiin näitä kivirappusia. G:n mukaan niitä oli muka neljäsataa, vaikka nyt kyllä vähän epäilen. Vähemmältä ne ainakin tuntuivat, vaikka alkuun pelkäsin, että kuolen lämpöhalvaukseen niitä noustessa. Nousin ihan rauhassa rappuset ja kuvasin maisemat matkalla. G oli reilusti ennen mua ylhäällä ja puuskutti siellä kun pääsin perille kaikessa rauhassa.
Volterra oli ehdottomasti heti Pisan jälkeen kaunein paikka jonka matkalla näin. Rauhallinen ja ystävällinen paikka, vanhaa arkkitehtuuria ja hyvää ruokaa.

7/02/2014

New in; KIKO Make Up Milano



Sisko on raahannut Italian reissuiltaan jo vuosia Kikon kosmetiikkaa, mutta en ole niihin sen suuremmin kiinnittänyt huomiota. Toukokuun reissulta toin tuliaisina siskolle kynsilakkoja ja ostin myös itselle kokeiluun joitain juttuja. Ostin kokeiluun itselleni muutaman kynsilakan, huulipunan ja huulten rajauskynän. Ällistyin laadusta ja edullisesta hinnasta, voiko näin ihania juttuja saada halvalla? Puna pysyy huulilla hyvin leviämättä ja lakatkin ovat olleet kestäviä. Väriä ei tarvitse sutia montaa kerrosta, kun yksikin riittää hyvin.

Nyt pari viikkoa takaperin ostin kuvissa näkyvät lakat ja huulikiillon, vaikken kiiltoja yleensä edes käytä.
Huulikiillon pakkauksessa luvataan jopa +86% voluumia 30 minuutin jälkeen ja kesto olisi jopa 10 tuntia. Olen käyttänyt tätä nyt ehkä neljä kertaa ja mitään mullistavaa eroa en huomaa huulissani. Hiukan täyteläisemmän näköiset, mutta ei sen kummempaa. Monissa muissa tällaisissa huulikiilloissa joissa luvataan voluumi efektiä saattavat kirvellä ja pistellä. Tämän kohdalla ei sitä ainakaan itselle ilmaantunut.




Kynsilakoista toinen on ihan tavallinen nuden värinen. Toinen oli erikoisempi "cupcake" efektillä varustettu. En ole vielä sutinut tätä omiin kynsiin, mutta liikkeen näytekynnessä lakan pinta oli hiukan rosoinen. Muistutti mielestäni hiukan cupcaken kuorrutetta. Lakka on nyt odottanut tuossa koneen vieressä laittajaansa jo viikonlopun yli, mutta aina se vain on unohtunut. Viime aikoina on ollut ajatukset jossain ihan muualla kuin tässä kaikessa oleellisessa.




Näin yhteenvetona mitä voin Kikon kosmetiikasta sanoa on se, että laatua edulliseen hintaan. Hinta on samaa luokkaa GT, H&M ja Rimmel, mutta omasta mielestäni laadukkaampia.
Pitää siskolle laittaa pikkuinen ostoslista, sillä nyt J on vuorostaan sukulaisten riesana kaksi ja puoli viikkoa. Lomalta paluu ei ollut tällä kertaa niin hankalaa, kun MP oli ottamassa mut iloisena vastaan. Tuossa vähän suunnittelin, jos elokuussa tekisi muutaman reissun vielä ennen koulujen alkua. Tallinna on ainakin toinen kohde, mutta kauemmaksi olisi myös kaipuu. Kreikkan ja Turkin äkkilähtöjä olen tässä seurannut silmäkovana..